|
|
Tervetuloa sivuilleni
Ikäihmisten palveluiden kehittäminen Hallitus vastasi tiistaina 29.9 opposition välikysymykseen vanhusten laitoshoidon puutteista. Keskustelussa ilmeni, että hallitus- että oppositiopuolueet ovat samoilla linjoilla ikäihmisten palveluiden kehittämisestä. Suomi on syvässä taantumassa. Valtion ja kuntien velka kasvaa tähtitieteellisiin mittoihin. Siksi keskustelu ikäihmisten palveluiden laadusta on paikallaan. Etenkin, kun suuret ikäluokat ovat lähivuosina jäämässä eläkkeellä. Ikäihmisten osuus väestöstä on korkeimmillaan v. 2040 ja pysyy sellaisena aina 2050-luvulle asti. Eläkkeiden rahoittamisessa ja ikäihmisten palveluiden järjestämisessä kysymys ei ole vain lähivuosista vaan vuosikymmenistä. Opposition välikysymys antaa kuvan vanhusten laitospalvelun suurista puutteista. Mikään yhteiskunnan järjestämä palvelu ei tietystikään ole täysin kunnossa. Oppositio ratkaisisi ongelmat työntämällä lisää rahaa kunnille. Mutta kysymys ei ole vain rahasta vaan asenteiden ja toimintatapojen muutoksesta. Niissä terveydenhuollon yksiköissä, joissa käytetään eniten rahaa, palvelujen laatu ei aina ole parasta. Monissa yksiköissä saadaan vähemmällä rahalla parempaa laatua. Ratkaisu löytyy palvelujen organisoinnista ja siitä, miten hoitotyötä tehdään. Kaikkia vanhusten ongelmia ei voida rahallakaan eikä edes toimintatapojen muutoksilla ratkaista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajasta selvityksestä julkaistu ennakkotieto kertoo, että laitoshoidon toimintatavat ovat asteittain muuttuneet iäkkäiden toimintakyvyn säilyttämistä suosivaan suuntaan. Kuntoutumista edistävä hoitotyö on lisääntynyt ja uni- ja psykoosilääkkeiden käyttö on vähentynyt. Lääkehoito on yksi ikäihmisten palveluja koskeva kipupiste. Suomessa lääkärien toiminta on paljolti lääkevaraista. Vanhuksia hoidetaan usein lääkkeillä kuin keskityttäisiin heidän fyysiseen ja henkiseen kuntouttamiseensa. Vanhenemisesta johtuen lääkkeet hajoavat ja poistuvat elimistöstä hitaasti. Siksi vanhuksille on annettava pienempiä lääkeannoksia kuin keski-ikäisille. Lääkkeiden haittavaikutukset ovat vanhuksilla paljon suurempia kuin työikäisille. Oulun lääninhallituksen selvityksen mukaan vähintään kymmenen prosenttia vanhuksista a) käyttää itselleen sopimattomia lääkkeitä, b) kahta tai useampaa psyykenlääkettä samanaikaisesti, c) kahta tai useampaa saman lääkeryhmän lääkettä ja c) lääkeyhdistelmää, johon liittyy vakavan yhteisvaikutuksen riski. Tässä on niin paljon ongelmia, että vanhusten lääkehoito pitää saada tiukkaan järjestykseen. Osa vanhusten sairaalahoitojaksoista on seurausta lääkityksen ongelmista. Kyseessä voi olla yhteen sopimattomat lääkkeet, liialliset lääkkeet tai alilääkitys. Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden runsaan käytön aiheuttamia haittavaikutuksia ovat sekavuustilat, kaatumiset ja niistä johtuvat murtumat, dementiapotilaiden käytöshäiriöt, virtsankarkailut ja liikuntakyvyn menetykset. Pidän erittäin tärkeänä, että vanhuksen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tehdään myös lääkehoidon kokonaisarvio, jonka avulla voidaan tunnistaa ja ratkaista lääkityksestä aiheutuvia ongelmia. Sen jälkeen on vuosittain arvioitava lääkehoidon toimivuutta ja tarvetta. Potilasta hoitavien muiden ammattihenkilöiden on myös pyrittävä tunnistamaan lääkityksestä johtuva ongelmia. Jouko Laxell
|
|
